Suolatyypit ja niiden käyttö – merisuola, vuorisuola, Maldon ja fleur de sel

Suola on keittiön käytetyin mauste, mutta kaupan suolahylly on kasvanut viime vuosina melkoisesti. Merisuolaa, vuorisuolaa, Himalajan ruususuolaa, Maldon-hiutaleita, suolankukkaa – mistä tietää, mikä sopii mihinkin? Hyvä uutinen on, että valinta ei ole vaikea, kun ymmärrät perusperiaatteen: eri suolat eroavat toisistaan ennen kaikkea kiteen koon, rakenteen ja käyttötarkoituksen mukaan. Tässä oppaassa käymme läpi yleisimmät suolatyypit ja kerromme, milloin kutakin kannattaa käyttää – ja mikä suola kuuluu myllyyn, mikä taas sormin ripoteltavaksi.

Onko kalliimpi suola terveellisempää?

Aloitetaan yleisimmästä väärinkäsityksestä. Kemiallisesti lähes kaikki suola on natriumkloridia – niin edullinen pöytäsuola kuin kallis suolankukkakin. Merisuolan tai Himalajan suolan sisältämät hivenaineet ovat määrältään niin pieniä, ettei niillä ole käytännön merkitystä ravitsemuksen kannalta. "Luonnollisempi" tai kalliimpi suola ei siis ole terveellisempää: erot ovat maussa, suutuntumassa, kiteen muodossa ja käytössä, eivät terveydessä.

Yksi aito ero kuitenkin on: jodi. Useimmat erikoissuolat eivät ole jodioituja, kun taas tavallinen ruokasuola on. Koska suomalaiset saavat ravinnostaan usein liian vähän jodia, arjen ruoanlaittoon kannattaa valita jodioitua ruokasuolaa – erikoissuolat ovat enemmän maun ja viimeistelyn kuin ravitsemuksen väline.

Ruokasuola eli pöytäsuola – arjen työjuhta

Tavallinen hienojakoinen ruokasuola on jokaisen keittiön perussuola. Se liukenee nopeasti, on helppo mitata tarkasti ja sopii siksi erinomaisesti leivontaan, säilöntään ja päivittäiseen ruoanlaittoon. Yleensä se on myös jodioitua, mikä tekee siitä järkevimmän valinnan arkikäyttöön. Kun resepti sanoo yksinkertaisesti "suolaa", tämä on se suola.

Merisuola – monikäyttöinen perusvalinta

Merisuola valmistetaan haihduttamalla merivettä, ja se sisältää pieniä määriä luontaisia kivennäisaineita, jotka antavat sille oman vivahteensa. Sitä myydään sekä hienona että karkeana. Hieno merisuola käy yleissuolaksi, kun taas karkea merisuola on omiaan esimerkiksi perunoiden ja rapujen keitinveteen sekä kalan graavaukseen, jossa se liukenee hitaasti eikä ehdi kovettamaan kalan pintaa. Karkea merisuola sopii myös suolamyllyyn – kunhan myllyssä on keraaminen koneisto. Kannattaa muistaa, että "merellinen maku" on pitkälti mielikuva; ero tavalliseen suolaan on hienovarainen.

Vuorisuola ja Himalajan ruususuola – kaunis ja monikäyttöinen

Vuorisuola eli kivisuola louhitaan kallioperästä, ja sen väri syntyy luontaisista mineraaleista. Tunnetuin on kauniin vaaleanpunainen Himalajan ruususuola, joka on erityisesti terveystietoisten suosiossa – vaikka sekin on käytännössä pääosin natriumkloridia. Väristään huolimatta ruususuola käy kaikkeen ruoanlaittoon, ja karkeana se sopii hyvin myllyyn. Sen kaunis ulkonäkö tekee siitä myös näyttävän pöytäsuolan.

Maldon ja hiutalesuola – viimeistelijän suosikki

Englannin Maldonista peräisin oleva hiutalesuola on merisuolaa, jonka kiteet ovat pyramidin muotoisia, ohuita ja rapeita. Se on klassinen sormisuola eli viimeistelysuola: ripottele sitä sormin pihvin, salaatin, kalan tai leikkeiden päälle juuri ennen tarjoilua. Silloin sen rapea rakenne ja pehmeä maku pääsevät oikeuksiinsa. Hiutalesuola menee käytännössä hukkaan, jos sekoitat sen ruokaan kypsennysvaiheessa – ja juuri rakenteensa vuoksi se ei kuulu myllyyn vaan käsin ripoteltavaksi tai sirottimeen.

Fleur de sel eli suolankukka – merisuolan kerma

Suolankukka on merisuolan hienoin ja arvostetuin muoto. Sen valkoiset kiteet kerätään käsin suola-altaiden pinnalta, ja lopputulos on kevyt, hieman kostea ja maultaan pehmeä. Se on ylellinen viimeistelysuola, joka sopii erityisen hyvin kalalle, kasviksille ja jopa jälkiruoille – suolainen ripaus karamellin tai suklaan päällä on klassikko. Koska suolankukka on arvokasta ja hieman kosteaa, sitä käytetään säästeliäästi sormin eikä koskaan myllyssä tai kypsennysvaiheessa.

Erikoissuolat – savu, laava, yrtti ja viini

Perussuolojen lisäksi tarjolla on runsaasti erikoissuoloja viimeistelyyn ja maun antamiseen. Savustettu suola tuo grillin makua, Havaijin musta laavasuola koristaa dramaattisella värillään vaikkapa vaalean kalan, ja yrteillä, chilillä tai viinillä maustetut suolat sopivat tiettyihin ruokiin. Nämä ovat ennen kaikkea viimeistelyn ja tunnelman välineitä – arjen suolaustyön hoitaa edelleen tavallinen ruokasuola.

Mikä suola myllyyn, mikä sormin?

Tässä on käytännön nyrkkisääntö, joka helpottaa valintaa. Suolamyllyyn sopivat karkeat, kiteiset suolat kuten karkea merisuola, vuorisuola ja Himalajan ruususuola. Näissä on huomioitava yksi tärkeä asia: suolamyllyssä on oltava keraaminen koneisto, sillä teräskoneisto ruostuu suolan vaikutuksesta. Tästä ja myllyjen eroista kerromme tarkemmin oppaassa suolamyllyn ja pippurimyllyn erot.

Sormin tai sirottimesta annostellaan hiutalesuolat ja suolankukka: niiden koko idea on rapea rakenne, joka menettäisi merkityksensä jauhettuna. Karkea merisuola sopii erinomaisesti myös lihan ruskistukseen ja rapean paistopinnan viimeistelyyn – esimerkiksi valurautapannulla paistetun pihvin päälle sirotettuna.

Löydät valikoimastamme suolamyllyt keraamisin koneistoin – puiset, lasiset, metalliset ja sähköiset mallit – sekä käytännölliset sirottimet ja mausteikot viimeistelysuoloille. Jos etsit yhtenäistä suola- ja pippuriparia, tutustu myös maustemyllysetteihin.

Suolan valinta on lopulta yksinkertaista

Arkeen ja leivontaan sopii jodioitu ruokasuola, yleiskäyttöön hieno tai karkea merisuola, ja ruoan viimeistelyyn hiutalesuola tai suolankukka. Kalliimpi suola ei ole terveellisempää, mutta oikeaan paikkaan käytettynä se tuo ruokaan rakennetta ja makua, joita perussuola ei anna. Karkeat kiteiset suolat kuuluvat keraamiseen suolamyllyyn, hiutaleet ja suolankukka taas sormin ripoteltaviksi. Kun valitset suolan tehtävän mukaan, saat jokaisesta annoksesta parhaan.

Tarvitsetko avuksi oikeanlaisen myllyn? Lue pippurimyllyn ja suolamyllyn valintaopas tai tutustu suoraan koko suolamyllyvalikoimaamme.